Tuesday, July 26, 2011

Sata Asiaa / The 100 Thing Challenge

Tätä on nyt mietitty jo jonkin aikaa. Ihan alkuun linkki itse asiaan, eli http://guynameddave.com/about-the-100-thing-challenge/ on kaiken alku ja juuri.
Uusi juttuhan tämä ei ole, itsekin jo pitkälti vuoden kypsytellyt mielessä asiaa. 

Lyhyesti kyseessä on harjoitteesta tai elämäntapamuutoksesta, joka keskittyy omistamiesi tavaroiden vähentämiseen maagiseen (tosin suhteellisen arbitraariseen) lukuun 100. Miksi sata, miksei 50 (jotkut selviää silläkin, kyllä vain), miksei enemmän. No, tuo numerohan kyllä lentää myöhemmin sitten ikkunasta ulos kun aletaan rajaamaan että mitä lasketaan ja mitä ei, joten se siitä sitten.
Kysehän on kuitenkin enemmän muutoksesta omaan ajatteluun kuin varsinaiseen matematiikkaan.

Minua viehättää kovin paljon ajatus selkeämmästä tavaramäärästä. Eihän minulla henkilökohtaisia tavaroita olekaan kovin paljoa, mutta vähempi on aina kivempi.

Paul Graham kirjoitti osuvasti tuon roippeen kerääntymisestä, että miten sitä "löytää" tosi halvalla tai ilmaiseksi esineen x. Myöhemmin vain paljastuukin että vaikka se on "perfectly good" mikälieonkaan, niin kaikki tiivistyy kuitenkin tähän:
"In fact these free or nearly free things weren't bargains, because they were worth even less than they cost. Most of the stuff I accumulated was worthless, because I didn't need it."
 Niinpäniin. Kovin on tutun kuuloista. Kellepä ei niitä kertyisi?





Mistä sitä sitten aloittaa?
Listasta. Tai no, sen tekemisellä. Kirjoitetaan lista asioista jotka omistaa. Sitten merkataan sellaiset joita ilman ei missään tapauksessa voi elää. Sen jälkeen merkataan asiat jotka on ihan tosi tärkeitä. Tässä vaiheessa viimeistään kuvittelisin että on aika selvää että löytyy suurehko määrä tavaraa jotka ovat kuin ovatkin, aivan turhia.
Sen jälkeen tulee kai se vaikea osuus, eli aletaan laskemaan ja vähentämään. Heitänkö tuon vai tämän? Tarvitsenko 15 tpaitaa? Monetko kengät on välttämättömät?


Kävimme koeajamassa Joensuun uuden Kreikkalaisen Ravintolan. Ravintola Kreetan siis. Moussaka oli loistava, parempi kuin monesti kreikassa saa... Suosittelen.
 Näitä kysymyksiä varmasti tulee eteen. Vaatteista uskoisin itse ainakin selviäväni aika helposti. Niitä mulla ei varsinkaan paljoa ole, kun melkein olen heitellyt menemään sitä mukaa kun on uusia hankittu, varsinkin housujen suhteen. Tällä hetkellä on ensimmäistä kertaa varmaan ikinä tilanne, että omistan neljät (4!) pitkälahkeiset housut joita käytän. Farkut, mustat sammarit, reisitaskuhousut ja puvun housut.


Mikael söi lihapullia semmoisella innolla että omistaja toi sille annoksen kleftikoa lisäksi. Kuulemma "maailman parasta ruokaa"
 Tottakai jossain vaiheessa tulee tilanne että pitää alkaa jakaa kahteen ryhmään, eli "välttämättömät asiat" ja "luksus-asiat". Tasapaino on kuitenkin säilytettävä, jos ei todellakaan, mitenkään saa sataan edes välttämättömiä niin huono on olla ilman luksusta. Mikä sitten on luksusta, onkin toinen kysymys. Kannattaako jotain semmoista säilyttää jota tietää tarvitsevansa kerran tai kaksi vuodessa, mutta  joka silloin on ehdottoman tärkeä.
Saisiko sitä lainata silloin joltain muulta? Selviätkö ilman? Jaa-a.

Jyväskylässä oli komeat pilvet. Nyt jos bongaatte että mistä kuva on niin hyvä on.
 Luokittelu on kiivaan keskustelun alaista netissä, yllättäen. Eli mitkä lasketaan henkilökohtaiseksi omaisuudeksi? Otetaanko alkuperäisestä ideasta lause "Collections count as one", eli esim. kirjat on yksi asia, leffat toinen ja cd-levyt kolmas?

Masa vaan kasvaa. Ja syö. Porkkanaakin.
 Minä ainakin lasken ryhmiksi seuraavat: Kirjat, leffat, musiikit. Kamera-jutut. Tietokone-jutut. Alusvaatteet ja sukat on niin kuluvaa asiaa että ei lasketa.

Kesällä jotkut reippaat pesee mattoja. Mulle riittää niiden haisteleminen. Puhdas matto kun tuoksuu mukavalle kun se kuivuu auringossa.
Mitä kameroihin tulee, niiden kanssahan minulla onkin samanlainen projekti menossa, tämä "1 vuosi, 1 kamera, 1 linssi"-juttu. Juu, on ne muut tuolla vaatehuoneessa vielä tosin.

Mikael sai oman kameran viimeinkin, kiitos Ilona. Tarkkana pitää olla senkin kanssa.
Tietysti  on sitten vielä jaottelu "henkilökohtaisten asioiden" ja muiden välillä, eli perheessä kun eletään niin kuppia ja kippoa ei lasketa, eikä oikein kodinkoneitakaan.

Vaihtelua pitää olla, kuvakulmissakin.
 Mitä tästä jää jäljelle? Aika kevennetty versio varmastikin monen mielestä, kuitenkin osa jengistä pyrkii siihen että KOKO omaisuus mahtuu autoon tms.

Kyllä. Maissi ON hyvää. Isinkin mielestä. Pitkään pysyy hiljaisena kaveri kun laittaa puolikkaan grillatun maissin käteen.
 Kirjoista luopuminen olisi kyllä paha. Rakastan kirjoja. Ne on ihania esineitä. Ne haisee hyvältä, ne on kauniita. Tuo seinä joka on kirjahyllyllä päällystetty on kaunis. Ei sille mitään mahda.
Mutta olisinko valmis luopumaan kirjoista? Kuitenkin, kirjasto on keksitty, aika harva tuolla hyllyssä kuitenkin on semmoinen jota useamman kerran vuodessa lukee uudelleen ja uudelleen. Jonkun verran on ns. kertakäyttökirjallisuutta tuossa.
Mitä jos ne saisi kaikki esim. Kindlellä? Kuolisinko? En. Jäisihän sinne aina muutama kirja jota voisi haistella. Eikä noita valokuvakirjoja korvaa ikinä mikään formaatti. Ei.
Vaan paljonko se maksaisi? Kindle nyt ei maailman kallis ole, mutta nuo kirjat, ne pitäisi ostaa uudelleen. Olisipa vaihto-ohjelma jossa saa lähettää kirjan Amazonille ja ladata vaihdossa e-version siitä.

Nurmeksessa oli hieno valo.
 Rahanmeno on muutenkin tässä minimalistisen ihanteen tavoittelussa melkoista. Vähällä jos on tarkoitus selvitä, niin oma mieli ainakin haluaa että ne vähän asiat on sitten laadukkaita. Esimerkiksi nuo matkalaukut. Miksi niitäkin on niin monta? Kamerakassejakin, vaikka niissäkin tiivistettiin jo, panostin laatuun määrän kustannuksella. Onko kaksi kuitenkin liikaa? Jaa-a.

Voi ei. Mikael alkaa muistuttamaan isäänsä, ainakin ilmeiden osalta.
 Leffojen kanssa sama, ne voisinkin ripata yhdelle ulkoiselle kiintoasemalle, ei mulla noita bokseja kohtaan mitään tunnesidettä ole. Okeiokei, en mä niistä Kaurismäistä luopuisi, niitä ei saa netistä mistään sähköisenä sitten enää.

Masa on söpö. 'nuff said.
 Musiikin suhteenhan on siirros meillä jo melkein tapahtunutkin, aika harvoin CD:n kaivan laatikosta ja kuuntelen, iTunes ja Spotify on ajaneet ohi niistä.
CD-levyille muuten ON palvelu olemassa, tai ainakin oli joku aika sitten. Kun osti kovalevyllisen "jukeboksin", niin oli mahdollista pakata levykokoelma laatikkoon ja lähettää maailmalle, takaisin tuli levyt ja kiintolevy jossa digitaaliset kopiot kaikista. Stereoihin kiinni ja kuunteluun. Ei paha.

Suhalla oli asetelma. Edellisillan grillisessioiden herkulliset nesteet ja mutteripannu ja sen täytteet.
 Noihin kahteen edelliseen liittyy kyllä se minun  kykenemättömyys ostaa pelkkää digitaalista versiota. Levyissä on ollut helppo ostaa levy, vetää se koneelle ja laittaa levy hyllyyn, kirjojen kanssa ei näin voi toimia valitettavasti.
Mutta kuitenkin se että maksan kovan hinnan kasasta bittejä, vieläpä ilman fyysistä varmuuskopiota on vain jotenkin... pelottavaa.

Ei se ajanut oikeasti. Napen Pösö on Suhalla pihassa.
 Viehättävä on myös ajatus siitä että kun jatkossa ostan jotain uutta (kunhan saavutan haluamani tason tavaramäärässä), pitää luopua jostain edellisestä.
Siinä helpottaa tietenkin kirjanpitoa joku pyöreä luku. Yksi excel-taulukko (tai Numbers-taulukko macisteille) niin on kaikki samassa, sieltä sitten poistaa ja lisää tavaraa. On selkeä systeemi kyllä se.

Oivoi. Joillekin asioille ei vaan voi laittaa hintalappua. Tää on yksi niistä. Suhan sauna lämpiämässä. Oij.

Minä aloitan omani tänään. Kunhan tulen töistä.

Tavaran arvo kokee kanssa mielenkiintoisen muutoksen, rahallisesta arvosta henkiseen arvoon ja siitä todelliseen, käytännön arvoonsa. Voipi olla monessa kohtaa omienkin kamojen kohdalla mietiskelyn paikka...

Tämän postauksen kuvat on kuvapäivitystä, pääasiassa poikasia. On niistäkin joskus laitettava kuvia.

Monday, July 18, 2011

Ilosaarirock 2011, Part 1

No niin. Se on taas yksi rokki nähty. Tällä kertaa suurimpina jännitysmomentteina oli sään lisäksi (joka tyypillisesti oli tarpeeksi aurinkoinen että poltin itseni oikein komeasti, ennusteista huolimatta) oli Masan ensivisiitti festareille ja Aphex Twin.

Toista on odotettu kuin kuuta nousevaa, ja toista... ei ehkä ihan niin paljoa.

Kun ottaa pienet unet niin jaksaa katsella. Tyyppi nukahti eturiviin Gentlemannin keikalla,  voi siis olettaa Peltoreiden toimivan.

Aphex Twinille sitten jo herättiin, ja lystiä oli. Hienot laserjutut oli ukolla kyllä.

Äitin olkapäiltä on hyvä ihmetellä valoshowta.

Meidän Masa, festarieläin. Oi toista.