Monday, May 18, 2015

Iske vihdoinkin, iske kovemmin



En enää muista
Missä on valokatkaisija
Omassa kodissani

Pysähdyn
Seisahdan

Olen tyhjä

---

Havahdun yöllä
omaan hikeeni.
Sivuvaikutukseen. 

Uni ei tule niinkuin ennen,
ennen kaikkea.

---

Opettelen antamaan 
anteeksi
ja ottamaan. 
Molemmat itselleni. 

---

Vedän pipon syvemmälle päähäni
Nostan takinkauluksen
Ja kameran silmälle
Piilotan itseni.
Paljastan itseni. 

---

Häpeä
Pelko
Itsesyytökset
Väärät ajatukset
Valuvat päältäni
Kuin kliseiden pesuvesi

Jään jäljelle
Puhtaampana
Hyvempänä
Minuna






-----------






Nämä menneet pari viikkoa olen viettänyt sairaslomalla. Diagnoosina F-numeroita liuta, keskivaikea masennus ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. 
Nämä ns. Roomalaiset numeropostit ovat olleet oleellinen osa pääni parantamisen aloittamista. Metodina on ollut vain kuvata, miettimättä ja ajattelematta sen enempää.  Rohkeasti, pelkäämättä. Ilman sitä ajatusta että mitä tästä pidetään tai mitä tämä minusta kertoo. 

Kuvata sitä hetkeä, sitä minkä näkee ja tuntee. Arjen kuvaakin tavallaan. 

Kuvallinen kieli on hailakkaa, vaaleaa, synkähköäkin, kuten on päänkin osalta tilanne. Halusin palata filmiestetiikkaan, johon tämä aika liki meneekin. 

Kertokoon mitä kertoo. Minulle nämä ovat kenties arvokkaimpia kuvia mitä olen koskaan tehnyt. 

Tänne blogiin on laitettu miltei 99% kaikesta kuvatusta, muutamaa umpityhmää ruutua lukuunottamatta. 


Tästä pikkuhiljaa palaillaan arkeen, niin elämän kuin kuvienkin osalta. Osittain ainakin. 

No comments: